Viiden tähden saattohoito loppumassa - KARINAKOTI, TURKU

Onko sinulla kokemusta omaisen, ystävän tai tutun saattohoidosta? Mikä sinusta on hyvää saattohoitoa? Saako mielestäsi Suomessa hyvää hoitoa kuoleman lähestyessä?

Monella meistä saattaa olla kokemusta omaisen, ystävän tai tutun saattohoidosta. Ehkä olemme seuranneet sitä läheltä tai vähän kauempaa. Monet meistä varmasti asettavat melko korkeat kriteerit hyvälle saattohoidolle. Hyvä saattohoito on ennen kaikkea inhimillistä potilaan tarpeita ja toiveita kunnioittavaa. Hyvään hoitoon kuuluu myös omaisten huomioiminen. Suomessa saa monenlaista saattohoitoa: kotisaattohoitoa, johon saa apua kotisairaalan toimesta, osastolla tapahtuvaa hoitoa sekä joissakin tapauksissa on mahdollisuus päästä saattohoitokotiin. Hoidon laatu varmasti vaihtelee myös eri paikkojen välillä, mutta pääasiassa kuitenkin haluan uskoa, että Suomessa hoito on pääpiirteittäin melko hyvää. Tosin olen lukenut artikkeleita, että saattohoito Suomessa kaipaa kipeästi kehittämistä. 

Hyvä saattohoito, mitä se on?

1. Mitä saattohoidolla tarkoitetaan?

Saattohoito ei tarkoita hoitojen lopettamista. Kun sairaus on tullut siihen pisteeseen, että sitä ei voida enää parantaa, aloitetaan oireenmukainen hoito eli palleatiivinen hoito. Palleatiivinen hoito muuttuu kuoleman lähestyessä saattohoidoksi.

Saattohoito tarkoittaa aktiivista, hyvää hoitoa, jonka perustana on elämänlaadun ylläpitäminen sekä potilaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen elämän loppuvaiheessa. 

2. Mihin saattohoitoa tarvitaan?

Kaikkia tauteja ei pystytä parantamaan, vaikka ihmiset elävät nykyään entistä pidempään. Epätoivoiset hoitoyritykset usein lisäävät vain tuskaa, kun taas saattohoitopäätöksen tekeminen ja saattohoito vähentävät sitä, kun toivoa paranemisesta ei ole. 

Kuolema nähdään liian usein mörkönä, vaikka se on jotain aivan muuta: se on elämän luonnollinen päätös, joka ihmisen on hyväksyttävä osana elämää. Aina vaikeampi kuolema on hyväksyä mitä nuoremmasta ihmisestä on kyse.

3. Asiantuntijoiden mukaan saattohoito Suomessa kaipaa kipeästi kehittämistä. Mikä hyvän saattohoidon järjestämisessä on vaikeaa?

Saattohoitoa on paljon kehitetty ja monesti se onnistuukin ihan hyvin, mutta silti korjattavaa on monessa kohtaa. Hoitajien systemaattinen saattohoidon koulutus puuttuu.

Lääkärit voivat suorittaa kaksivuotisessa koulutuksessa palleatiivisen lääketieteen erityispätevyyden, joka järjestetään joka toinen vuosi. Vain osa halukkaista voidaan ottaa koulutukseen. 

Hyvä saattohoito tarvitsee ihmisiä - ei pelkästään koneita ja laitteita. Lähihoitajia sekä sairaanhoitajia pitäisi erityisesti palkata lisää. Resurssien jaossa saattohoito pitäisi huomioida nykyistä paremmin. Yhteiskunta ei satsaa asiaan tällä hetkellä riittävästi, joka on valitettavaa.

4. Mikä on tärkeintä kuolevan ihmisen hoidossa?

Ihmisarvon kunnioittaminen on TÄRKEINTÄ!!! Aina tulisi keskustella potilaan kanssa parantumattoman sairauden ennusteesta ja hoitomahdollisuuksista sekä niiden rajoista. 

Saattohoidon ydintä ovat lohduttaminen ja läsnäolo.💜 Hoitohenkilöstön ja vapaaehtoisten tukihenkilöiden rooli korostuu, jos omaisia ei ole tai heitä on vähän. 

Kun aikaa alkaa olla enää vähän jäljellä, ajan antaminen potilaalle korostuu hoitajan ja lääkärin työssä. Tärkeitä ovat myös oireita lievittävät lääkkeet. 

5. Onko kuolemasta mahdollista tehdä täysin kivuton?

Kipu varmasti pelottaa monia. Läheskään kaikkiin sairauksiin ei liity kipuja edes viime hetkillä, mikä onkin lohdullista.

Erittäin tehokkaasti voidaan hoitaa kipua. Kymmeniä erilaisia kipulääkkeitä on saatavilla ja vaikeimmissa tapauksissa käytössä on useita eri mekanismein vaikuttavia lääkkeitä yhdistelminä ja jos kipu on erityisen kovaa, voidaan ottaa käyttöön kipupumppu, joka asennetaan ihon alle, laskimoon tai selkäytimeen. 

Kaikki kipu ei ole fyysistä, jolloin ymmärtävä läsnäolo lievittää lääkettä paremmin!!!

6. Minkä neuvon antaisit kuolevan potilaan omaisille?

Kannattaa viettää paljon aikaa läheisensä kanssa, jos aikaa on jäljellä vain vähän. Kerro hänelle myös miten tärkeä hän on juuri sinulle.

Keskity olennaiseen, pienet asiat ovat merkityksellisiä: asennon korjaaminen, suun kostuttaminen, laulaminen tai lukeminen - arkipäivän rutiineja, joita on enää vähän jäljellä. 

Kuoleman läheisyys saattaa ahdistaa ja se on ymmärrettävää. Kannattaa käydä läpi hyviä asioita ja muistoja yhdessä poistuvan läheisensä kanssa, se saattaa lievittää ahdistusta. Tukea surutyöhön kannattaa hakea, jos sitä tarvitsee esim. etsiä joku tukihenkilö tai ammattiauttaja. Lääkäriltä tai hoitajalta voi myös pyytää neuvoa, jos tilanne on hankala. Ei kannata jäädä yksin pohtimaan asioita. Elämme toistemme kanssa ja toisiamme varten!!! 💙

Kysymyksiin on vastannut palliatiivisen lääketieteen dosentti Reino Pöyhiä. Osa ajatuksista on omiani.

KARINAKOTI

Seiskarinkatu 37, TURKU

Saattohoito loppumassa 25 toimintavuoden jälkeen, mikä on todella valitettavaa.

Syy tähän on mm. se, että kunnat ovat perustaneet omia saattohoitoyksiköitään sekä saattohoidon muuttuminen laitoshoidosta enemmän kotisaattohoidoksi sekä intervallihoidoksi.

Toiminta on ollut tappiollista vuodesta 2011 lähtien lähes 1,8 miljoonaa euroa. Tappiota ovat kattaneet satunnaiset testamenttilahjoitukset, mutta nyt lahjoitusten varanto on kulutettu loppuun. 

Alunperin potilaspaikkoja on ollut 20, mutta niitä on jouduttu vähentämään 15 paikkaan. Kuluvan vuoden aikana käyttöaste on ollut 55,5 prosenttia 15 potilaspaikasta. 

Säätiön hallistusneuvosto päätti 26.4.19 laitoismuotoisen saattohoitotoiminnan lopettamisesta. Hallitus päätti samalla aloittaa henkilökunnan irtisanomiset sekä uudelleen sijoittamiseen tähtäävät yt-neuvottelut heti.

Hoitohenkilökunta on ollut erittäin vastuullista ja työhönsä sitoutunutta. 💜 Karinakodilla on korkeatasoinen hoito sekä tunnettu ja hyvä maine. Tämän vuoksi, tilanne on erittäin valitettava, kertoo Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen toimitusjohtaja Ville Viitanen.

Karinakodin lakkauttaminen on järkyttänyt saattohoitoon erikoistuneen yksikön henkilökuntaa ja sen asukkaita.

Karinakodissa viimeiset yhdeksän kuukautta asunut Maria Laitakari kertoo, että karinakoti on UNIIKKI ja henkilökunta SITOUTUNUTTA. Maria on melko järkyttynyt lakkauttamispäätöksestä. Tämä on hyvä paikka ja tuntuu hienolta, että toiminta on jatkunut talousvaikeuksista huolimatta, kertoo Laitakari.

Asukkaat eivät tiedä vielä minne he siirtyvät.

Rakas isäni sai nukkua pois 12/18 Karinakodin viiden tähden hoidossa. Hän sai viettää siellä viimeiset 13 päivää. 💜 Äitini sai olla isäni tukena koko tuon ajan. 

(Näkymä isän huoneen ikkunasta)

Isäni toive päästä Karinakotiin syntyi heti, kun hän sai kuulla olevansa vakavasti sairas. Aloitin asian selvittelyn päästä Karinakotiin kesän aikana -18 kyseisen kaupungin kanssa, jossa vanhempani asuivat. Asiasta keskustelin pariinkin otteeseen, mutta kaupunki oli tehnyt päätöksensä, että sieltä ei heru Karinakotiin maksusitoumusta. Tämä on ilmeisesti yleinen linja monessa kaupungissa ja kunnassa. Tämä on hyvin valitettavaa ja erittäin sääli, että ihminen ei saa elämänsä viimeisessä vaiheessa päättää missä häntä hoidetaan kunnan taholta.

Ihminen tarvitsee arvoisensa lopun ja olisi hyvä, kun hän saisi itse päättää missä se tapahtuu, mutta päättäjät eivät tahdo sitä ymmärtää. Olen sitä mieltä, että rahaa löytyy siihen mihin sitä halutaan löytyvän. Päättäjät pitävät tärkeinä, niin eri asioita. On tärkeämpää rakentaa Toriparkki tai Logomon silta kuin tukea viiden tähden saattohoitokotia. Olen surullinen, että Karinakodin toiminta on loppumassa, mutta olen todella kiitollinen, että isäni sai viettää siellä viimeiset päivänsä.

Äitini koki Karinakodin ilmapiirin erittäin hyvänä ja avoimena. Hänellä oli aikomus mennä sinne vapaaehtoistoimintaan mukaan, mutta se jäi tällä kertaa vain haaveeksi. 

(Karinakodin päiväsali)

Itselleni jäi myös erittäin hyvä mieli isäni hoidosta. En ehtinyt paikalle isäni kuolin hetkeen, mutta pyysin, että hoitajat eivät laittaisi isääni vielä vainajakuntoon, ennen kuin tulen paikalle. Toivettani kuunneltiin ja sain laittaa isäni viimeiselle matkalleen hoitajan kanssa. Tämä oli hyvä kokemus, mutta myöhemmin, kun ajattelin asiaa, en ehkä olisi pystynyt tekemään sitä. Olin sen verran shokissa, että en oikein tajunnut alussa mihin kaikkeen sitä pystyykään. Myöhemmin sitä vasta ymmärsi, että rakas isäni on todella enää vain muistoissa. Jälleen näkemisen toivo kantaa elämässä eteenpäin! 💙

Omaistenilta ja jäähyväiskonsertti Pyhän Henrikin Ekumeeninessa Taidekappelissa

Seiskarinkatu 35, TURKU

5.5.19 klo 16.

Olin eilen tyttäreni ja äitini kanssa Karinakodin omaistenillassa, joka oli myös samalla jäähyväiskonsertti. Olin ensimmäistä kertaa Taidekappelissa, joka on täyttä puuta sisältä. Kappeli on tunnelmallinen ja siellä on vain alttarin etuosan sivuilla ikkunat. 

Tilaisuus oli lämminhenkinen, mutta samalla haikea. Varmasti monelle tosi surullinen asia, että Karinakoti lopetetaan.

Tilaisuuden alkupuolella kerrottiin Taidekappelin syntytarina, josta voit halutessasi lukea täältä. Lauloimme syntytarinan kerronnan jälkeen yhteislauluna Maa on niin kaunis ilman säestystä ja se kuulosti kauniilta. 

Vierailevana solistina tilaisuudessa oli Jippu. Hän lauloi mm. Enkelten kaupunki, joka on hänen oma tekemä kappale ja Meren tiedän kirkkahan, joka on Hilja Aaltosen sanoittama.

Tilaisuudessa esitettiin myös ajatuksia elämästä, että millä on väliä. Se mitä olet tässä elämässä saavuttanut tai oletko ollut köyhä tai rikas, niin sillä ei ole väliä. Ei sillä mitä olet opiskellut tai missä olet ollut töissä. Vain sillä on väliä mitä olet jättänyt jälkeesi toisille ihmisille. Sillä on ollut väliä miten olet kohdellut muita ihmisiä tai minkälaisia neuvoja ja ajatuksia olet antanut kanssa ihmisille. 

Isäni jätti perinnöksi Uskon Jeesukseen. Hän oli hyvin epäitsekäs, aina auttamassa muita, jotka apua tarvitsivat. Hyvin vaatimaton ja antelias. Hän suuttui harvoin ja rakasti rauhaa yli kaiken. RAKAS ISÄNI, oli hieno mies ja varmasti jäi monen ihmisen mieleen, joka on hänet saanut tuntea! 💙

Lopuksi oli simaa ja munkkia tarjolla ja samalla saimme katsella taideteoksia.